Soran rahina kuuluu jalkojen alla ja taianomainen sumu laskeutuu meren, kallioiden ja metsän ylle Tjörnin saarella – tällä viehättävällä saarella, joka sijaitsee luoteeseen Göteborgista ja jonka ainutlaatuinen maisema ja valo ovat inspiroineet taiteilijoita sukupolvien ajan.

Täällä Emily Bratt ja Joel Karlsson ovat löytäneet oman paikkansa maailmassa. Soratien päässä kohoaa heidän talonsa, jonka harmaantunut julkisivu sulautuu lähes saumattomasti ympäröivään luontoon. Alun perin he eivät kuitenkaan suunnitelleet asettuvansa juuri tänne.
”Tämä oli täysi sattuma, joka johdatti meidät tänne. Kun löysimme tontin, täällä seisoi vain pieni kesämökki – eikä tänne edes johtanut kunnon tietä”, Joel kertoo.

Silti he molemmat rakastuivat paikkaan, luontoon ja ennen kaikkea mahdollisuuteen viljellä.
”Tunsin heti, että tässä paikassa on jotain maagista. Täällä on kaikki: metsä, rantaniityt ja meri. Mutta ratkaisevaa oli ajatus omasta puutarhasta”, Emily sanoo.

Päätös rakentaa oma tie syntyi nopeasti, ja pian kävi selväksi, että pieni mökki piti purkaa uuden tieltä.
”Yritimme nukkua siellä yhden yön, mutta heräsimme ääniin seinissä. Löysin pienen reiän, josta pilkisti ulos tuntosarvet – seinät olivat täynnä hevosmuurahaisia!” Emily nauraa.

Erilaisten ratkaisujen jälkeen he päätyivät talopakettiin, jonka Joel pystyi muokkaamaan heidän toiveidensa mukaan. Jopa perustukset suunniteltiin niin, että Joelin vanha auto mahtui talliin.
”Halusimme rakentaa mahdollisimman suuren talon heti, ettemme joutuisi laajentamaan myöhemmin. Toki tämä toi mukanaan haasteita, ja jotkut huoneet jäivät pitkäksi aikaa keskeneräisiksi. Mutta meille se ei ole ongelma”, Joel sanoo.
”Toiset ehkä stressaantuisivat siitä, mutta meille se on ollut vahvuus – meitä ei haittaa elää keskeneräisyyden kanssa. Luulen, että olemme molemmat aika tottuneita pieneen kaaokseen”, Emily lisää.

OMA UNIKKOKIRJASTO

Joel kuvailee itseään keräilijäksi, ja vaikka heidän kotinsa ei noudata tiettyä sisustustyyliä, on olemassa punainen lanka, joka yhdistää kaiken.
”Meillä ei ehkä ole selkeästi määriteltyä sisustustyyliä, mutta jokaisella huonekalulla ja esineellä on alkuperänsä ja tarinansa. Oli se sitten antiikkia, taidekäsityötä tai italialainen sohva – kaikki on täällä syystä”, Joel sanoo.

Esimerkkinä toimii itse tehty sukeltajan kypärä kirjahyllyssä, jota Joelin äiti käytti vuosia sitten. Jokaisessa huoneessa on selkeä ajatus – vihreäksi maalatusta työhuoneesta siniseen käytävään, joka johtaa unikkotapetilla koristeltuun kirjastoon.
”Olemme aina kutsuneet huonetta kirjastoksi, ja sen jälkeen kun unikkotapetti tuli seinille, siitä tuli meidän unikkokirjastomme”, Joel kertoo.

Se, että juuri unikot päätyivät kirjaston seinille, tuntui luonnolliselta.
”Yksi ensimmäisistä koiristamme oli nimeltään Vallmo, ja jos meillä olisi ollut tytär, hänen nimekseen olisi tullut Poppy. Oli hienoa saada unikko osaksi kotiamme”, Joel sanoo.

Mutta kyse ei ollut vain henkilökohtaisesta merkityksestä. Myös tapetin modernistinen ilme oli tärkeä – samoin sen yhteys puutarhaan.
”Kun näin tämän ruotsalaisen tapetin, ajattelin vain: Kyllä! Tämä on se oikea. Suuret unikot täyttävät huoneen niin upeasti”, Emily sanoo.

Emily selittää, että unikot ovat seuranneet häntä läpi elämän.
”Yläasteella tein koulutyön peltounikosta, ja muistan selvästi ensimmäisen kerran, kun luin himoitusta sinisestä himalajanunikosta suosikkikirjastani Din trädgård Karin Berglundilta. Se oli kaunein kukka, jonka olin koskaan nähnyt! Yksivuotiset unikot olivat myös ensimmäisiä kukkia, joita kylvin täällä puutarhassa”, Emily kertoo.

Emilyn mukaan kauneudella on aina ollut erityinen merkitys:
”Puutarhurina ajattelee aina, että jokainen kasvi kuuluu oikealle paikalleen. Siksi on niin kaunista kerätä kukkia eri puolilta puutarhaa ja yhdistää ne yhdeksi asetelmaksi. Kukat, jotka eivät koskaan kohtaisi luonnossa, saavat ensimmäisen rakkauden kohtaamisensa – ja se on todella suurta!”