Sofi Arnholm

Rakkaus väreihin ja muotoihin sekä tarinoiden kertominen kauniiden asioiden kautta johdattivat Sofi Arnholmin lopulta sisustusstudionsa So Fine Designin pariin. Tie sinne oli hieman mutkitteleva, ja siihen mahtui poikkeamia niin San Franciscoon opintojen perässä kuin muutama merkittävä vuosi mainostoimistossakin. Sofilla oli mainostoimistossa monia eri rooleja: graafinen suunnittelija, muotoilija, projektipäällikkö ja toimiston johtaja. Kaikki nämä roolit osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi kokemuksiksi, kun hän lopulta sulki oven mainosmaailmaan ja päätti panostaa unelmaansa: omaan sisustusstudioon.

Toimeksiantojen lisääntyessä ja studion kasvaessa orgaanisesti Sofi ymmärsi, että hänen täytyi lähteä maailmalle löytääkseen inspiraatiota, tietoa ja toimittajia. Matkat suuntautuivat lempikaupunkeihin, kuten Pariisiin, Lontooseen, Milanoon ja New Yorkiin, missä hän tutki kaikkea messuista, hotelleista ja yksityiskodeista lähtien.

Tyyli ja esteettinen ilmaisu, jotka kiteyttävät Sofi Arnholmin muotoilun, näkyvät vahvasti juuri väriyhdistelmissä ja siinä, miten hän yhdistelee kuvioita, mutta myös tavassa, jolla hän kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Sofin design on kaukana siitä, mitä arkikielessä kutsutaan skandinaaviseksi, ja valkoisen ja harmaan sävyt loistavat ennen kaikkea poissaolollaan. Sofin design on suurta ja sydämellistä, ja poltettuihin sävyihin vivahtavia värejä käytetään anteliaasti. Eri maailmoista tulevat kuviot kohtaavat toisensa, ja yksityiskohdat, jotka saavat ihmiset kohottamaan kulmiaan, pysähtymään ja ajattelemaan, ovat Sofin tunnusmerkki.

”Minulla on aina ollut pilke silmäkulmassa, ja tuntuu aivan luonnolliselta, että se on osa sitä, mitä luon. Huumorin lisääminen jokaiseen kotiin, jonka suunnittelen, ei ole mitään, mitä olisin koskaan joutunut pohtimaan, vaan se on jotain, mikä puuttuu, jos en saa tehdä niin. Kun näen designia, joka on kaunista ja samalla oivaltavan hauskaa, tunnen sen kihelmöintinä koko kehossani.”

Kiinnostus sisustukseen ja luomiseen on aina ollut vahvasti läsnä Sofin elämässä. Lapsena hän kasvoi hyvin elegantissa kodissa. Se oli valkoinen, täynnä designklassikoita ja siellä täällä yksittäisiä kuvioituja huonekaluja tai yksityiskohtia. Mutta vasta kun Sofi muutti San Franciscoon opiskelemaan graafista suunnittelua, ovi, jota hän oli aiemmin vain raottanut, aukesi täysin.

”Kun opiskelin San Franciscossa, tapasin brittiläisen pojan, jonka luo muutin asumaan. Olimme niin nuoria, että hän asui yhä äitinsä kanssa, ja juuri hänen äitinsä avasi todella silmäni designille, joka tuntui syvällä sielussa asti. Kun näin hänen keltaiset sienimaalatut seinänsä ja suuret solrosor olohuoneessa sekä kirkkaanpunaiset cocktailtomaatit asetelmina keittiössä – en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Heidän talonsa Provencessa oli niin kaukana Kungälvin valkoisista seinistä kuin vain voi olla. Se toi mukanaan aivan uuden nautinnon ulottuvuuden, jossa elämäntapa ja estetiikka sulautuivat saumattomasti yhteen.”

Koti paikkana, jossa voi vain olla, levätä ja löytää uutta inspiraatiota, on Sofin mukaan tärkeä, ja tämä käy yhä selvemmäksi jokaisen kodin myötä, jota hän sisustaa. Koti ei ole showroom, eikä se myöskään ole paikka, jonka kuuluu vain näyttää kauniilta. Projektin vastaanottaminen ja jonkun toisen kodin luominen on suuri tehtävä – se on paikka, jossa eletään elämää ja jossa tapahtuu suuria asioita, ei mikään näyteikkuna.

”Minulle koti on kartta muistoista ja kokemuksista, jotka yhdessä kertovat tarinaa. Sen pitää heijastaa persoonallisuutta! Tuon usein matkalta tai perheeni kanssa vietetyistä hetkistä mukanani jonkin yksityiskohdan, jonka sijoitan kotiin – niistä tulee ikään kuin pieniä jalanjälkiä elämästämme. Pidän ajatuksesta, että koti avautuu siellä vieraileville vähitellen, että sitä löydetään kerros kerrokselta, mitä pidemmälle huoneeseen astuu. Jos kaiken saa tarjoiltuna kerralla, huoneesta tulee liian ennalta-arvattava, ja silloin osa leikkisyydestä katoaa ja kokonaisuudesta tulee tarpeettoman lattea. Siksi vanhan, uuden, hillityn ja rohkean yhdistelmä on erityisen tärkeä.

Ei ole aivan yksinkertaista luoda kotia toiselle ihmiselle niin, että juuri nämä yksityiskohdat saavat paikkansa ja elävät sovussa estetiikan kanssa. Joskus juuri tietyn esineen ainutlaatuisuus tai erikoisuus on se juttu. Haluan luoda jotain kaunista ilman, että siitä tulee museo. Kodinhan kuuluu heijastaa siellä asuvia ihmisiä, ja siihen mahtuu paljonkin asioita, jotka erottuvat joukosta – ja siitä tulee usein todella kiinnostavaa.”

Kun Sofi ryhtyy suunnittelijansa kanssa uusiin projekteihin, kaikki alkaa aina perheen tapaamisesta, jotta he näkevät, puhuvatko he samasta maailmasta.

”Tapaamme uudet asiakkaat yleensä designstudiossamme Tukholmassa. Siellä he astuvat heti maailmaamme, ja keskustelu siirtyy luontevasti designiin ja erilaisiin viitteisiin.

Yksi vahvuus, jonka olen saanut lapsuudestani suuressa ja laajalle levittäytyneessä perheessä, on se, että tuntosarveni ovat jatkuvasti ulkona. Minulle on tärkeää lukea tilannetta, ja suuri osa työstäni niiden perheiden kanssa, joille suunnittelen, on varmistaa, että kaikkien ääni tulee kuulluksi ja että he kohtaavat toisensa tehdyissä päätöksissä – ja teen sen lähes aina huumorin avulla. Joskus on todella kyse myös siitä, että kuulee sen, mitä ei sanota. Minusta tulee melkein terapeutti, jota he eivät tienneetkaan tarvitsevansa.”

Sofi aloittaa suunnitteluprosessinsa seinistä ja etenee siitä kohti huoneen muuta sisustusta. Hän puhuu paljon siitä, että huone puetaan väreihin ja mieluiten tapetilla.

”Inspiraationi tulee lähes aina Englannista ja Ranskasta, kun on kyse tapeteista, joilla huone verhoillaan, sillä siellä käytetäänkin oikeastaan termiä wall covering wallpaperin sijaan. Minusta se kuvaa asiaa paljon paremmin. Vaikka työskentelisin yksiväristen seinien kanssa, valitsen mieluummin tapetin kuin maalin. Pidän tapeteista, koska niillä syntyy luonnostaan niin lämmin, huolehtiva ja jopa ympäröivä tunnelma. Silloin kun käytän kuviollisia tapetteja, annan mieluiten seinien puhua ja pidän muun huoneen rauhallisempana, poimien sen sijaan kuvion värit yksityiskohtiin, huonekaluihin ja puusepäntyöhön.”

Sofin kodin olohuoneen seinillä on Oilpainting Landscape -tapetti. Valinta oli vaistonvarainen ja välitön – metsäaukean lämpö, sen hienoinen tutkimattomuus sekä metsän hänelle tuoma turvallisuuden tunne ratkaisivat valinnan. Olohuoneen pukeminen tähän kuosiin tuntui luonnolliselta; hän tunsi sen koko kehossaan, ja se päästi hänen mielikuvituksensa valloilleen.

”Olohuoneeni tapetissa on kerroksia, tuntuu kuin joku olisi seissyt tämän metsäaukean edessä, ihaillut sitä ja kuvitellut kaiken, mitä siellä voisi tapahtua, ja sitten maalannut sen. Kaikki vihreän sävyt vangitsevat huoneen ja tekevät siitä taulun.”

Vihreä on Sofin lempiväri, johon hän palaa aina suunnittelussaan, ja hän kuvailee vihreää omaksi valkoisekseen.

Vihreä tuo juuri sitä lämmintä tunnelmaa, jota Sofi etsii; se on rauhoittava ja herättää vahvoja muistoja lapsuudesta. Vihreä vie ajatukset erityiseen paikkaan, lehtimetsään lähellä lapsuudenkotia Kungälvissä. Metsästä tuli hänelle ja hänen ystävilleen turvapaikka, seikkailujen ja haaveilun näyttämö. Hänen omassa metsäaukeassaan mielikuvitus sai aina siivet puiden latvojen keskellä.

”Minulle tämä tapetti on kuin Jane Austenin kuvaamat avarat maisemat – se vie minut toisiin maailmoihin. Olen aina rakastanut satuja ja haaveilemista toisista paikoista, ja teen sitä yhä, mutta nykyään kerron tarinoita toisilla tavoilla, tekemäni designin kautta. On kuin luomistani kodeista tulisi tarinoiden lavasteita ja niissä asuvista ihmisistä niiden hahmoja.”