Camille Daher

Camillen työelämä on vienyt hänet kotikaupungin oikeustieteen opinnoista sisustusarkkitehdin ammattiin Kanadaan ja lopulta Ruotsiin, jonne perhe on päättänyt asettua pysyvästi. Hänen monet kiinnostuksenkohteensa ja vaikutteensa luovat sen ainutlaatuisen tyylin, jota niin yksityisasiakkaat kuin kansainväliset sisustuslehdetkin rakastavat.

Camille Daherin tarina alkaa Marseillesta Etelä-Ranskasta. Hän aloitti oikeustieteen opinnot, mutta tuskin oli ehtinyt valmistua, kun taide ja kulttuuri kutsuivat. Marseille oli tekemässä nimeä yhtenä Euroopan suurista kulttuurikaupungeista, ja Camille työskenteli European Capital of Culture -organisaatiossa, jossa hän johti näyttelyprojekteja useiden vuosien ajan.

Mutta Marseille ei ollut koskaan Camillen unelma – hän halusi ulkomaille. Sattuman kautta rakkaus vei hänet Atlantin yli aina Kanadaan ja tarkemmin Montrealiin. Siellä hän vakiinnutti asemansa sisustusarkkitehtina omalla nimellään.

Arkkitehdin työ on tavallaan perheammatti, sillä sekä hänen kaksossisaruksensa että serkkunsa ovat arkkitehteja, mutta että hänenkin käyntikortissaan lukisi sisustusarkkitehti, sitä hän ei olisi itse uskonut. Camillen mies on videopelikehittäjä, ja muutaman Montrealissa vietetyn vuoden jälkeen uusia mahdollisuuksia avautui jälleen toisella puolella valtamerta, joskin muutaman leveysasteen verran pohjoisempana Välimerestä.

”Muutimme Ruotsiin vuonna 2019 pandemian aikana, vähän riskillä. Silloin tiesin, että haluan työskennellä sisustussuunnittelun parissa – mutta minulla oli täällä inga kontakteja. Menin harjoitteluun todella taitavan arkkitehdin luo täällä Tukholmassa oppiakseni, miten ala toimii. Se oli siis todella kuin olisi aloittanut kaiken alusta, kun tulimme tänne.”

Perheen talo, vuoden 1958 remonttikohde, on osa Ruotsin suurta funktionalistista liikettä. Rinnetontilla sijaitsevan kaksikerroksisen huvilan suunnittelivat Jon Höjer ja Sture Ljungqvist, jotka luonnostelivat ja suunnittelivat monia Tukholman alueita viime vuosisadan puolivälissä funktionalismin hengessä.

Daherien perheen huvila on yksi noin seitsemästäkymmenestä rapatusta talosta, jotka muistuttavat suuresti toisiaan ja nojaavat kallioisiin rinteisiin idyllisten katujen varrella aivan keskustan eteläpuolella. Kun perhe osti talon, se oli alkuperäiskunnossa, ja ensimmäisenä sisään muutettuaan he purkivat suuren osan yläkerran seinistä ja avasivat tilan kattorakenteen harjaan asti.

Kun Camille suunnitteli pohjaratkaisun uudelleen, hänelle tärkeintä oli keskittyä siihen, miten perhe elää arjessaan. Kiertävät kulkureitit ovat asia, johon hän palaa usein, eikä ole vaikea ymmärtää miksi, kun astuu yläkertaan, jossa olohuone ja keittiö liittyvät toisiinsa ajalle tyypillisen säleportaikon ympärillä.

Mutta vaikka seiniä purettiin, tila on edelleen rajallinen, ja Camille on käyttänyt erilaisia materiaaleja, kuten kiiltävää lakkaa ja peilejä, luodakseen huoneeseen avaramman tunnelman. Olohuoneen katto on esimerkiksi maalattu hopeanmetallin sävyyn.

”Rakentamamme keittiö oli aiemmin sekä keittiö että makuuhuone. Kaikki oli suljettua, ja keittiö oli hyvin pieni. Rakastamme ruoanlaittoa ja yhdessäoloa keittiössä, joten tilan avaaminen ja keittiön yhdistäminen ruokailutilaan ja olohuoneeseen oli itsestään selvää. Näin myös siksi, että talon sydän, suuret puutarhaan avautuvat ikkunapinnat, sijaitsee keskellä, ja siitä haluaa nauttia mahdollisimman monella tavalla.”

Camille ja hänen miehensä jakavat intohimon puutarhaan, mutta myös taiteeseen, ja Camille on saanut paljon inspiraatiota puutarhasta ja heidän yhdessä keräämistään teoksista värimaailmaan. 50-luvun huvilassa sävyt kilpailevat keskenään, mutta vaikka koko talossa ei juuri ole ainoatakaan valkoisen sävyä, väritys tuntuu levolliselta ennemmin kuin villiltä.

”Tämä ei ole talvitalo, vaan kesätalo. Haluan lämpöä, en kylmyyttä, ja niin ajattelen myös kotien ja tilojen väritystä suunnitellessani. Kokonaisuuden pitää tuntua siltä kuin astuisi lämpöön.”

Camille on tapetoinut olohuoneensa raidallisella tapetilla Gunnebo 6960. Se muistuttaa häntä hänen lapsuutensa kesistä meren äärellä Marseillessa.

”Kun näen Gunnebo, näen auringon haalistamia aurinkovarjoja rannalla ja aurinkovoiteen tuoksun. Hieman porvarillista, kuten Ranskassa sanomme. Näen myös raidallisella kangastapetilla verhoiltuja vinokattoja, aivan kuten ennen sisustettiin Välimeren ympäristössä. Se on niin kaunista.”

Kaikella kunnioituksella Välimeren kesiä kohtaan, mutta Ruotsiin Camillen, hänen miehensä ja heidän kolmen lapsensa on saanut asettumaan ruotsalainen luonto ja keskittyminen perheeseen. Tänne he jäävät ja viettävät lomia matkailuautolla, tutustuvat Taalainmaahan ja Gotlantiin. Hoitavat puutarhaa ja elävät elämää, joka saa olla orgaanista.

Ja kun hänen täytyy ladata luovat akkunsa, hän astuu ulos puutarhaan tai istuu kirjoituspöytänsä ääreen tekemään leikekirjaa kaikista kertyneistä muistoista ja vaikutelmista. Ja juuri sitä Camillen koti on: taulu hänen ja hänen perheensä elämästä ja kiinnostuksenkohteista, henkilökohtainen jälki vuoden 1958 talossa. Funktionalismia modernilla otteella.